Kumppanin kaikkeen puuttuva exä, rasittavat bonuslapset, kritisoivat sukulaiset, vähättelevät viranomaiset ja oman kumppanin saamattomuus kotona – uusperheessä riittää ihmisiä, jotka synnyttävät meissä tunteita. Uusperhe on kuin tunteiden painekattila, jossa joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä laitetaan yhteen ja odotetaan, että he löytävät tavan elää yhdessä. Toki henkilökemiat eivät aina vain yksinkertaisesti kohtaa, mutta aina uusperheen haastavat tunteet eivät välttämättä johdu henkilökohtaisuuksista ihmisiä kohtaan, vaan tilanteesta, jossa yhdessä uusperheenä ollaan.
Bonusäidin taakkana vaikutusvallan ja velvollisuuksien epäsuhta
Koska valmista mallia bonusvanhemman rooliin ei ole, jokainen uusperhe ja bonusäiti rakentaa roolinsa päivittäisen arjen keskellä, yhdessä kokeillen ja vuorovaikutuksen kautta. Useimmiten bonusäiti voi hyvin, kun hänelle asetettujen velvollisuuksien ja oikeuksien suhde on tasapainossa. Näin ei kuitenkaan monesti käytännön tasolla ole, sillä yhteiskunnan oletukset miesten ja naisten rooleista, äitimyytti sekä perheenjäsenten erilaiset näkemykset voivat aiheuttaa erimielisyyksiä siitä, mitä bonusäidin vastuulle oikeastaan kuuluu. Tämä voi aiheuttaa arjessa monenlaista ylimääräistä stressiä ja nostattaa bonusäidille pintaan haastavia tunteita oman roolin suhteen. Näitä haastavia tunteita voi alkaa huomaamatta peilata tilanteen sijaan uusperheen eri jäseniin: kumppanin exän nimen kuuleminen alkaa nostattaa vihan tunteita, bonuslasten läsnäolo ahdistaa ja oma kumppanikin alkaa pian ärsyttää.
Elämä tilanteessa, jossa omilla harteilla on paljon velvollisuuksia ja vastuuta, vain vähän oikeuksia, eikä riittävästi keinoja hoitaa itselle asetetut vastuut, nostaa taatusti mieleen haastavia ajatuksia ja tunteita muita kuviossa mukana olevia ihmisiä kohtaan. On kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan, onko ihmisiin kohdistuvan kiukun takana kuitenkin tyytymättömyys enemmänkin itse tilannetta kohtaan. Tilanteen nostattamat tunteet ja ajatukset voisivat nimittäin olla samankaltaisia, vaikka niiden kohteena olevat ihmiset olisivat eri henkilöt samoissa rooleissa. Arkea on vaikea rakentaa hyvinvointia tukevaksi, jos haastavat tunteet alkavat kohdistua siihen, millaisia uusperheen jäsenet ovat ihmisinä, eikä siihen, mikä tilanteessa pohjimmiltaan on pielessä.
Arvoja vastaan toimiminen uuvuttaa bonusäidin
Arvot määrittävät sen, mihin käytämme aikaamme, rahaamme ja energiaamme. On helpompi toimia bonusvanhempana, kun omassa kodissa tehdyt päätökset ovat linjassa omien arvojen kanssa. Uusperheessä joudumme kuitenkin neuvottelemaan näistä asioista toisenlaisella tavalla kuin ensiperheessä, sillä kuviossa on mukana paljon enemmän liikkuvia osia. Aina yhteistä säveltä ei löydy, ja bonusäiti voi joutua toimimaan arvojaan vastaan esimerkiksi kasvatuksellisissa asioissa, kommunikaatiossa ja konfliktitilanteiden ratkaisussa sekä rahan- ja ajankäytöstä päätettäessä. Tämä synnyttää bonusäidissä usein monia haastavia tunteita, joita voi olla vaikea sietää – etenkin silloin, jos asiat vaikuttavat konkreettisesti omaan elämään, eikä niille voi loputtomiin kohauttaa olkia.
Haastavia tunteita herättävää tilannetta ei välttämättä pääse pakoon edes omassa kodissa, sillä koti on perhe-elämän haasteiden päätapahtumapaikka. Moni bonusäiti huomaakin olevansa omassa kodissaan ilmainen lapsenvahti ja kodinhoitaja, jonka panos kelpaa silloin, kun siitä on muille hyötyä. Kun bonusäiti yrittää ottaa vanhemman roolia arjessa tai vaikuttaa bonuslasten kasvatukseen esimerkiksi asettamalla rajoja, tulee hän usein torjutuksi ja biologiset vanhemmat kokevat, että bonusäiti astuu heidän varpailleen. Jos bonusäidille tärkeitä arvoja ei oteta edes omassa kodissa huomioon, voi bonusäidille tulla tunne vaikutusvallan puutteesta ja sitä kautta vahva ulkopuolisuuden tunne. Vaikutusvallan puute omassa kodissa voi pidemmän päälle muuntautua uupumukseksi, katkeruudeksi ja välinpitämättömyydeksi.
Kuinka tunnistaa, johtuuko oma reaktio ihmisistä vai tilanteesta?
Mutta mistä sitten tietää, johtuuko itsessä syntynyt tunne ihmisistä vai tilanteesta? Kaikki lähtee siitä, että opimme pysähtymään tunteita herättävässä tilanteessa ajatustemme äärelle. Omia ajatuksia voi lähteä purkamaan esimerkiksi kirjoittamalla ajatuksenvirtaa ylös, kun huomaa haastavien tunteiden nostavan päätään, tai pysähtymällä tietoisesti kuuntelemaan itseään silloin, kun huomaa kokevansa haastavia tunteita jotakin uusperheen jäsentä kohtaan. Mitä ajatuksia mielessä pyöri juuri ennen kuin tunnereaktio ryöpsähti päälle? Millaisia tarpeita huomaat tunteiden takana olevan? Toistuvatko ajatuksissa samat teemat – mikä on ongelman punainen lanka?
Jos bonuslapsilla on esimerkiksi jokin maneeri tai toimintatapa, joka ärsyttää, voi ärsytyksen hetkellä pohtia, muistuttaako maneeri kenties kumppanin exästä? Sotiiko bonareiden tapa toimia omia arvoja vastaan? Koetko jääväsi yksin kotinne sääntövahdiksi ja kaipaisit kumppaniltasi tiukempaa otetta? Onko kyse lopulta siitä, että bonuslapsi on oikeasti ärsyttävä persoona vai mahdollisesti jostain muusta? Ärsyttääkö toinen ihminen vai oma rooli?
Entäpä, jos bonuslapset kiukuttelevat, kun et ostanut kaupasta yksittäispakattuja pikkujugurtteja, vaan litran pakkauksia? Koetko, ettei panostasi arvosteta, kun yrität opettaa fiksua rahankäyttöä ja ympäristöystävällisyyttä arjen valinnoissa? Ärsyttääkö se, että maksat taloutenne kuluista ehkä enemmän kuin oikeasti haluaisit? Muistuttaako tilanne kumppanin exästä ja siitä, kuinka lasten mukaan kaikki on äidin luona aina paremmin? Kuskaako kumppanisi bonuslapset illalla kauppaan ostamaan kasan vanukkaita ja vesittää näin yhdessä sopimamme säännöt ruoan suhteen? Ovatko bonuslapset rasittavia persoonia vai kiukuttaako se, ettei omaa panosta huomata kokonaiskuvassa?
Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa
Siinä missä uusperheen eri osapuolet saattavat joskus ärsyttää bonusäitiä, synnyttää bonusäidin tapa toimia yhtä lailla tunteita muissa uusperheen jäsenissä. Bonusäiti saakin usein kokea kritiikkiä toimintatavoistaan, vähättelyä ja epäilyä kyvystään toimia bonusvanhempana sekä arvostelua omasta persoonastaan ja siitä, millainen roolimalli on lapsille. Voi olla vapauttavaa oivaltaa, ettei kaikki itseen bonusäitinä kohdistuva kritiikki, vähättely, syytökset ja viha johdukaan siitä kuka on ihmisenä, vaan siitä mitä edustaa omassa roolissaan uusperheessä. Yhteiskunnan rakentamat myytit vahvistavat sitä, että bonusäitiä on helppo katsoa kritisoivien lasien läpi.
Kohdistuipa muiden suunnalta tuleva vastustus oikeasti bonusäidin persoonaan tai siihen, mitä bonusäiti omassa roolissaan edustaa, emme lopulta voi mitään sille, millaisia ajatuksia tai tunteita olemassaolomme synnyttää muissa. Siksi on tärkeää keskittyä niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa: oman kotimme ilmapiiriin ja toimintatapoihin, omaan hyvinvointiimme sekä tapaan, jolla katsomme maailmaa.
On hyvä muistaa, ettei bonusäidillä ole uusperheessä muita velvollisuuksia kuin tulla riittävällä tavalla toimeen bonuslasten kanssa, jotta yhteinen arki onnistuu. Bonusäidin ei siis tarvitse osallistua bonuslasten elämään taloudellisesti tai käytännön asioissa auttaen, vaikka auttaa saa toki niin paljon ja usein kuin itsestä tuntuu hyvältä. Henkilökemioiden kohtaamattomuudelle ei loputtomasti voi tehdä, mutta jos huomaat, että kokonaistilanne oman roolin suhteen uusperheessä ärsyttää, on hyvä ottaa aikalisä ja pohtia, kuinka tilannetta voisi muuttaa niin, että se palvelisi omaa hyvinvointia paremmin. Silloin tilanteet saadaan nimittäin usein ratkaistua paremmassa hengessä, kun aikaa ei tarvitse käyttää henkilökohtaisiin loukkauksiin ja eri osapuolten syyttelyyn.
VINKKI: Vaikka monesti ajatellaan, että joku toinen herättää meissä voimakkaita tunteita, syntyvät tunteet todellisuudessa vain meistä itsestämme. Tulkitsemme nimittäin arjen tilanteita aina omien tunnekokemustemme ja uskomustemme kautta. Luitko jo tekstin siitä, kuinka tulkintamme tilanteista synnyttää haastavia tunteita? Klikkaa juttuun: Tulkitsemme arjen tilanteita tunteiden kautta – kuinka välttää haitallinen vuorovaikutus?
0 kommenttia