Yhteiskunnassamme vaikuttaa monia myyttejä, jotka luovat odotuksia ja paineita sen suhteen, kuinka meidän tulisi tietyissä elämämme rooleissa toimia. Myytit ovat ikään kuin totuutena pidettyjä tarinoita, jotka ovat juurtuneet laajassa mittakaavassa ihmisten mieliin. Myyttejä liittyy mm. eri perheenjäsenten rooleihin, sukupuolirooleihin ja perhemuotoihin.
Kahden ristiriitaisen myytin ristiaallokossa
Bonusäiti on ristiriitaisessa tilanteessa, sillä hänen odotetaan täyttävän kahden hyvin vastakkaisen myytin mukaiset roolit samaan aikaan. Kahden myytin ristiaallokossa on uuvuttavaa seilata, sillä pitäisi olla ilkeä äitipuoli, joka ei välitä bonuslapsista, mutta samaan aikaan rakastava äitihahmo, joka hoivaa ja huolehtii lasten tarpeista.
Äitimyytin mukaan lapsen äiti on pyyteetön, rakastava, lempeä, empaattinen ja hyvä ihminen. Hän huolehtii muista ja laittaa aina lapsen edun oman etunsa edelle. Äiti ei koskaan hylkää lastaan tai käytä tätä oman etunsa tavoitteluun, vaan tietää aina parhaiten mikä on nimenomaan se lapsen paras. Biologiset äidit nähdään usein tämän myytin kautta, mutta myös bonusäidin oletetaan perheensä naishahmona toteuttavan äitimyytin kaltaista roolia.
Bonusäidin odotetaan olevan naisena perheen äitihahmo ja tunne-elämän ylläpitäjä sekä rakastavan bonuslapsiaan ehdoitta kuin omiaan. Tämä ei ole kuitenkaan mikään velvoite toimivalle uusperheelle, eivätkä bonusäidit välttämättä koskaan rakasta bonuslapsiaan. Uusperheessä riittää, kun arjessa tullaan riittävällä tavalla toimeen. Silti “rakkaudessa epäonnistuminen” voi aiheuttaa bonusäidille riittämättömyyden tunnetta.
Äitimyytin vastapainona bonusäidin elämään vaikuttaa ilkeä äitipuoli -myytti, jonka mukaan bonusäiti on omaa etuaan tavoitteleva, vain kumppanistaan kiinnostunut lemmenkipeä ja mustasukkainen hahmo lapsen elämässä. Tämä myytti on syntynyt aikoinaan satujen kautta: lasten oli helpompi käsitellä äitiyden ja naiseuden pimeämpiä puolia, kun biologisen äidin raadollisuus ja itsekkyys eriytettiin pois puhtoisen äidin mielikuvasta. Näin syntyivät satujen ilkeät äitipuolet.
On tärkeää, että bonusäiti oppii ymmärtämään, millaisia myyttejä ja uskomuksia häneen kohdistuu, sillä hän elää ristiriidassa kahden hyvin vastakkaisen myytin keskellä. Kun ymmärtää, millaisia odotuksia myytit luovat, pystyy astumaan niiden yläpuolelle ja luomaan vapaammin juuri sellaista arkea, jossa itsestä ja omasta perheestä tuntuu hyvältä.
Bonusäitiä painostavat myös naiseuteen liittyvät odotukset
Näiden kahden myytin lisäksi bonusäitiä kohtaan luodaan ulkopuolisia odotuksia naisen rooliin liittyvien myyttien kautta. Naisten rooliin sisältyy monia odotuksia, kuten olla kiltti, mukautuvainen ja sovinnollinen. Yhteiskunnassamme naisten viha ja muut haastavat tunteet ovat edelleen suuri tabu, eikä niitä saa tuntea – ja jos tuntee, niin niitä ei varsinkaan saa näyttää ulospäin. Kuitenkin haastavat tunteet, kuten viha, pelko, turhautuminen, ärsytys, suru ja mustasukkaisuus ovat kaikki hyvin tavallisia tunteita uusperheissä.
Vaikka haastavat tunteet ovat ylipäätään myyttien mukaan kiellettyjä naisilta, ovat ne erityisesti kiellettyjä bonusäideiltä. Biologinen äiti saa paljon enemmän tunteenpurkauksia ja epäloogista käytöstä anteeksi, sillä äitimyytin mukaan kaikki tämäkin tapahtuu vain rakkaudesta ja lasten parhaaksi. Bonusäidillä sen sijaan ei ole myyttien kautta samanlaista oikeutta hermostua tai turhautua bonuslapsiinsa ilman, että hän muiden silmissä tahtoo näille jotakin pahaa.
Odotusten aiheuttama ristiriita ajaa täydellisyyden tavoitteluun
Bonusäiti pyrkii usein odotusten tuomasta ristiriidasta johtuen olemaan mahdollisimman täydellinen bonusvanhempi, kumppani ja kodinhengetär. Hänellä voi olla pakonomainen tarve pitää koti siistinä, pitää tarkasti kiinni erilaisista rutiineista ja varmistaa, että kaikkien perheenjäsenten tarpeet on koko ajan täytetty. Tällä kaikella bonusäiti pyrkii varmistamaan, ettei hän vain täyttäisi pahan äitipuolen myyttiä, mutta unohtaa itsensä ja uupuu.
Voi myös käydä niin, että kun ristiriitaisen roolin haastavaa tunnekuormaa on kasattu sisään riittävästi – jopa vuosia – alkaa bonusäidin kuori rakoilla. Bonuslapsen unohdettua likaiset sukat lattialle, bonusäiti voikin yllättäen romahtaa lattialle itkemään. Muut perheenjäsenet eivät ymmärrä vuosien aikana kertynyttä tunnekuormaa, vaan pitävät bonusäidin reaktiota ylimitoitettuna. Näin tapahtuu juuri se, mitä bonusäiti on koko ajan pelännyt: hän on myyttien mukainen ilkeä äitipuoli.
Myyttien aiheuttamasta ristiriidasta on onneksi mahdollista vapautua, kun tiedostaa myyttien olemassaolon, luopuu tietoisesti täydellisyyden tavoittelusta sekä uskaltaa näyttää uusperheessä oman aidon itsen. Kun muut huomaavat, että bonusäitikin on vain ihminen, alkavat mahdottomat odotuksetkin karista ympäriltä.
0 kommenttia