Joskus uusparien kohtaamat haasteet johtuvat ulkopuolisista tekijöistä, joihin ei voida vaikuttaa. Tämän tekstin tarkoitus on herätellä uuspareja pohtimaan, onko omassa tilanteessa kyse tästä vai vaikuttavatko arjen haasteiden taustalla mahdollisesti parisuhteeseen liittyvät ongelmat.
Uusperheessä ei voida täysin välttyä haastavilta tunteilta, erimielisyyksiltä tai välienselvittelyltä. Haastavissa hetkissä on helppo haukkua exää, kiukutella lasten käytöksestä tai kirota koko uusperhekuvio. Pahan olon kohdentaminen yhdessä kumppanin kanssa johonkin ulkopuoliseen tekijään voi vahvistaa hetkellisesti yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta pidemmän päälle se ei välttämättä tue parisuhteen hyvinvointia.
Tyypillisiä riitojen aiheita uuspareilla ovat esimerkiksi talouden ja kotitöiden jakaminen, lasten kasvatusasiat, vuorovaikutuksen puute aikatauluihin ja päätöksiin liittyen sekä erilaisista yhteisistä sopimuksista kiinni pitäminen. Uusperhe tuo kyllä oman kerroksensa moniin näistä asioista, mutta teemat ovat tyypillisiä riidanaiheita myös ensiperheissä ja lapsettomilla pariskunnilla. Se, kuinka hyvin ongelmia pystytään ratkomaan, punoutuu usein vahvasti parisuhteen tilaan. Kriisin hetkellä itseltä kannattaa kysyä: onko kyse uusperheen vai parisuhteen ongelmista?
Uusparisuhteen haasteet voivat joskus piiloutua yleisen uusperhedraaman alle, sillä mikään ei yhdistä niin hyvin kuin yhteinen vihollinen. Draamaa saatetaan jopa ylläpitää tiedostamatta, jotta parisuhteeseen liittyviä haastavia tunteita ei tarvitsisi kohdata. Toisinaan taas käy niin, että kun uusperheen ympärillä leijunut draama alkaa rauhoittua, huomataan parisuhteen olevan kriisissä, kun pahaa oloa ei voikaan enää sysätä ulkopuolisten tekijöiden syyksi.
Vuorovaikutuksen ongelmat voivat haastaa uusparisuhteen
Hyvä vuorovaikutus on yksi tärkeimmistä asioista toimivassa parisuhteessa. Vuorovaikutushaasteet ovat kuitenkin hyvin tyypillisiä parisuhteisiin liittyviä ongelmia, jotka aiheuttavat kuormitusta arjessa. Vuorovaikutushaasteita voivat olla esimerkiksi keskenään erilaiset vuorovaikutustavat ja -tottumukset, asioiden olettaminen, ylivastuullisuus tai vuorovaikutuksen puute.
Koska vuorovaikutus on parisuhteen hyvinvoinnin kannalta kriittisessä asemassa, on uusparin osapuolten keskinäisillä vuorovaikutustavoilla paljon merkitystä. Haitallisia vuorovaikutuksen tapoja ovat esimerkiksi:
- arvostelu, joka näkyy usein valituksena tai syyttelynä kumppanin persoonaa tai luonnetta kohtaan – ”aina sinä teet noin” tai ”en kestä, kun sinä olet tuollainen”
- halveksunta, joka näkyy vihamielisyyttä ylläpitävänä arvosteluna ja toisen ylenkatsomisena esimerkiksi sarkasmin, nimittelyn tai riitojen kylvämisen kautta
- puolustelu, jossa puolustetaan omaa viattomuutta kärkkäällä vastahyökkäyksellä tai syytöksellä, eikä oteta itse vastuuta omasta roolista käsillä olevaan ongelmaan
- mykkäkoulu, jossa vetäydytään kokonaan vuorovaikutuksesta ja lisätään sitä kautta jännitettä
- kielteinen kehonkieli, kuten selän kääntäminen toiselle tai toisen fyysinen ignooraaminen
Haastetta uusparin vuorovaikutukseen tuovat myös menneisyydestä opitut vuorovaikutuksen mallit, etenkin silloin, jos ne ovat keskenään kovin ristiriidassa. Tällöin toiselle tuttu ja turvallinen tapa reagoida ristiriitatilanteessa voikin tuntua toisesta väärältä ja loukkaavalta. Uusparin on tärkeää tiedostaa keskenään erilaiset vuorovaikutuksen mallit sekä pyrkiä rakentamaan tietoisesti yhdessä uutta, yhteistä vuorovaikutuksen mallia välilleen. Toista on hyvä pyrkiä kohtelemaan arvostavasti silloinkin, kun tunteet ovat pinnassa ja ollaan eri mieltä.
Parisuhteen vuorovaikutushaasteet johtavat usein kokemukseen siitä, ettei tule kunnolla nähdyksi ja kuulluksi suhteessa. Tällöin voidaan ajautua haastavaan vuorovaikutuksen kehään, jossa kummankin kielteinen vuorovaikutus ruokkii toista, eikä haastavista tilanteista päästä eteenpäin. Jos tällaisen negatiivisen vuorovaikutuskehän sisällä alkaa kaivata yhteyttä toiseen, voi olla helppo lähteä kohdistamaan yhdessä pahaa oloa johonkin parisuhteen ulkopuoliseen tekijään – ja uusperheessähän näitä ulkopuolisia tekijöitä riittää loputtomiin. Tällöin saadaan kyllä yhteys usein luotua, mutta oikea ongelma jää ratkomatta ja tulee tulevaisuudessa eteen entistäkin suurempana mörkönä.
Ikuisuusriitojen takana saattavat olla huomiotta jääneet tarpeet
Omien tarpeiden sanoittaminen ja toisen tarpeiden aito kuuleminen ovat tärkeä perusta hyvinvoivalle parisuhteelle. Yhteys toiseen alkaa nimittäin herkästi etääntyä, jos omien tarpeiden kanssa jää jatkuvasti näkymättömäksi, eikä niitä saa täytettyä. Uusparisuhteessa tällainen etääntyminen johtaa usein ulkopuolisuuden tunteen vahvistumiseen. Jos todelliset tarpeet jäävät parisuhteessa täyttymättä, johtaa se usein myös niin sanottujen ikuisuusriitojen muodostumiseen. Silloin saatetaan riidellä pinnallisista asioista eri tilanteissa, vaikka riidan taustalla on oikeasti jonkin keskeisen tarpeen täyttymättä jääminen.
Ensisijaiset tunteet ja tarpeet voi olla helppo tunnistaa, mutta niiden taakse piiloutuvat usein ne pohjimmaiset tunteet ja tarpeet, joita pelkäämme tuoda näkyväksi. Siksi kannattaa kaivaa omaa mieltä hieman syvemmältä, jotta löytää sen aidosti pohjimmaisen tarpeen, joka haastavan tunteen takana asuu. Näin päästään ongelman oikeaan ytimeen, jolloin siihen on myös helpompi löytää kestävämpi ratkaisu.
Ärsyttääkö esimerkiksi muun perheen siivottomuus vai sittenkin se, että kokee olevansa yksin kodin ylläpidon kanssa? Onko helpompi haastaa hyökkäävästi riitaa kuin sanoittaa, että kaipaa takaisin yhteyteen toisen kanssa? Tuleeko toiselle kiukuteltua leivänmuruista sohvapöydällä, vaikka oikeasti pinna on kireällä, koska kaipaisi kosketusta tai seksiä? Onko kumppanin exä kaiken pahan alku ja juuri, vaikka oikeastaan toivoisit kumppanisi asettavan selkeämmät rajat bonuslasten toisen kodin suuntaan?
Vahva parisuhde tukee koko uusperheen hyvinvointia
Parisuhde on monen uusparin mielestä paras ja toimivin osa uusperhettä. Rakastumisen ja vetovoiman tunne on uusparilla usein voimakas, ja suhteen eteen halutaan tehdä tietoisesti töitä. Uusparien voi kuitenkin olla vaikea myöntää parisuhteen haasteiden olemassaoloa. Ulkopuolelta usein odotetaan uusparin epäonnistuvan suhteessaan, ja suhteen onnistumiselle saatetaan luoda paineita myös itse, kun halutaan välttää kaikki edellisten suhteiden virheet ja tehdä tästä se kaikkien aikojen paras parisuhde.
On hyvä muistaa, että jokaisessa ihmissuhteessa on omat haasteensa. Ne ratkeavat usein sillä, kun molemmat osapuolet ovat valmiita myöntämään ongelmien olemassaolon, kohtaamaan niiden synnyttämät haastavat tunteet, pohtimaan omaa rooliaan ongelmien muodostumisessa sekä työstämään yhdessä ratkaisun, joka tukee molempien hyvinvointia. Parisuhteen yhteys ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii tietoista huolenpitoa – uusparisuhteessa vielä erityisen paljon.
Kun molemmat saavat tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi juuri sellaisina kuin ovat, haavoittuvine puolineen ja heikkouksineen kaikkineen, syntyy positiivinen pohja koko uusperhe-elämälle. Uusparin rakkaus on nimittäin se voima, joka on alkujaan synnyttänyt koko uusperheen sekä liima, joka pitää sen yhdessä. Siksi sitä kannattaa kaikin keinoin vaalia ja muistaa läheisyyttä lisäävät pienet rutiinit arjessa.
Rehellinen keskusteluyhteys kumppanin kanssa auttaa paitsi ratkomaan ristiriitoja, myös lisäämään turvallisuudentunnetta parisuhteessa. Uusperhearjessa on usein paljon muuttuvia tekijöitä, epävarmuutta ja ylimääräistä kuormitusta – turvallinen kommunikaatio parisuhteessa vahvistaa uusparin yhteyttä ja tukee tätä kautta jaksamista uusperhearjessa. Toimiva uusparisuhde myös vahvistaa bonusäidin identiteettiä ja paikkaa uusperheessä.
0 kommenttia