Vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta puhutaan paljon, mutta vähemmälle huomiolle jäävät ne konkreettiset sanat, joita käytämme. Niillä on kuitenkin valtava merkitys, sillä valitsemamme sanat vaikuttavat paljon siihen, kuinka kohtaamme muut ja millainen olo muilla on seurassamme. Sanoilla voi satuttaa, mutta yhtä lailla myös ottaa toisen syleilyyn. Joskus oikein valitut sanat ovatkin juuri se asia, joka avaa mahdollisuuden aitoon yhteyteen muiden ihmisten kanssa.
Puhutaanko esimerkiksi lasten molemmista kodeista koteina vai ovatko lapset jommassakummassa kodissa käymässä? Korostetaanko uusperheen jäsenistä puhuttaessa puolikkuutta, bonusta vai jätetäänkö liitteet kokonaan pois? Asuuko perheessä sinun, minun vai meidän lapsia? Käytetäänkö toisista kunnioittavia sanoja vai valitaanko sellaisia, jotka loukkaavat joko suoraan tai monitulkintaisen merkityksen kautta? Vai loistavatko sanat kenties kokonaan poissaolollaan arjessa?
Onko tunteiden ja tarpeiden sanoittamiselle tilaa? Löytyykö perheen tunnesanastosta vain ääripäitä, kuten rakkaus ja viha tai ilo ja suru? Vai tunnistetaanko niiden välistä erilaisia vivahteita, jotka auttavat navigoimaan syvemmin uusperheen jäsenten tunne-elämässä? Käytetäänkö toisen kohtaamiseen lempeitä ja helposti lähestyttäviä vai kylmiä ja luotaantyöntäviä sanoja? Kuullaanko oikeasti, mitä toinen sanoo, vai odotetaanko vain omaa vuoroa päästä puhumaan? Tulkitaanko toisen sanat tahallaan väärin, jotta saadaan riidan kautta omalle pahalle ololle väylä ulos?
Käytetäänkö toisen perhekulttuurissa joitakin ”sisäpiirin” sanoja, joihin ulkopuolinen ei heti pääse mukaan? Entä ymmärretäänkö – tai halutaanko ymmärtää – perheenjäsenten erilaisia tulkintoja tietyille sanoille? Vaikuttavatko murre-erot tai puhutaanko ehkä jopa täysin eri kieliä? Varmistetaanko, mitä toinen tarkoitti, ennen kuin annetaan sanojen satuttaa omaa sisintä?
Uusperheessä käytetyt sanat määrittävät identiteettiä
Uusperhe vilisee erilaisia termejä, minkä vuoksi omien ja perheen yhteisten sanojen valinta korostuu entisestään. Valitut sanat vaikuttavat osaltaan niin bonusäidin kuin koko uusperheenkin identiteetin muodostumiseen. Tarinat, joita itsestämme ja perheestämme kerromme, sekä sanat, joita niiden kertomiseen valitsemme, luovat koko ajan mielikuvaa siitä, millaisessa uusperheessä elää ja millainen oma rooli siinä on. Voimme siis omilla sanavalinnoillamme vaikuttaa siihen, mitä asioita uusperheessämme korostamme ja mitä haluamme mahdollisesti muuttaa.
Suomen Uusperhen Liitto ry (Supli) suosittelee käyttämään bonus-etuliitettä ilmaisemaan uusperheen perhe- ja sukulaissuhteita, sillä puoli-loppuiset nimitykset uusperheen jäsenistä ovat usein värittyneet merkitykseltään kielteisiksi. Jokaisessa uusperheessä voidaan kuitenkin yhdessä sopia, miten kukin haluaa tulla kutsutuksi, ja jokaisella tulee olla mahdollisuus käyttää itselleen sopivia sanoja perheenjäsenistään.
Lisäksi Supli ja Kielitoimisto suosittelevat käytettävän uusperhe- tai bonusperhe-termiä vanhahtavan ja leimaavan uusioperhe-termin sijaan. Uusioperhe tarkoittaa sitä, että ensiperheen palaset otetaan uudelleen käyttöön, kun taas uusperhe merkitsee jonkin aivan uuden muodostumista.
Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, millaisilla sanoilla teidän uusperheessänne ja uusperheestänne puhutaan? Entä kuinka puhut itsellesi bonusäitinä?
Uusperhetermien lähde: www.instagram.com/supliry
0 kommenttia