Katsomme kaikki arjen tilanteita hieman eri tavalla, sillä jokainen meistä tuo ihmissuhteisiin mukanaan lapsuudessa ja elämän varrella opittuja kommunikaatio- ja reaktiomalleja sekä toimintatapoja. Yllätyksiä, pettymyksiä ja riitoja syntyy usein silloin, kun oletamme toisten katsovan maailmaa ja toimivan samalla tavalla kuin me itse teemme. Olettaminen on haaste kaikissa ihmissuhteissa, mutta uusperheissä sen vaikutus voi korostua, kun liikkuvia osia on enemmän ja arkea värittää usein jo valmiiksi tunnelatautunut ilmapiiri.
Uusperheen perheytyminen tapahtuu arjen neuvotteluiden kautta, joten asioiden ääneen sanoittamista tarvitaan. On vaikeaa luoda hyvinvoivaa uusperhearkea, jos kaikki vain oletettavat, mitä toiset mahtavat ajatella. Jokainen tuo nimittäin uusperheeseen mukaan itselle tutun perhekulttuurin, historian ja ajattelutavan, jotka saattavat olla ristiriidassa muiden perheenjäsenten tapojen kanssa. Jos oletetaan, että kaikki ajattelevat samalla tavalla, syntyy taatusti mielipahaa niin arjen pienissä päätöksissä kuin isommissakin asioissa. Emme voi koskaan tietää, miten toiset kokevat eri asiat, jos emme kysy. Siksi kannattaa aina mieluummin kysyä kuin olettaa.
Olettaminen voi estää oikeiden tarpeiden täyttymisen
Jos toinen tulee vuorovaikutustilanteeseen stressaantuneena, kiukkuisena tai poissaolevana, saatamme automaattisesti olettaa, että syy on meissä itsessämme. Teinkö tai sanoinko jotain sellaista, joka saa toisen käyttäytymään näin? Joskus voi kuitenkin olla kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin perustarpeiden laiminlyönnistä: toisella voi olla nälkä, jano tai vaikka ihan vain väsy huonosti nukutun yön jälkeen. Töissä on voinut mennä tärkeä palaveri huonosti tai selkää jomottaa ikävästi. Syitä on monia, mutta ne voivat kaikki nostaa pintaan ärsytyksen tunteita.
Tällaisissa tilanteissa olettaminen saattaa aiheuttaa täysin turhia riitoja, jos provosoituu toisen ärtyisästä tunnetilasta. Mieleen voi nousta monia haastavia tunteita, jos olettaa, että toisen kiukku johtuu omasta toiminnasta, muttei keksi selkeää syytä sille, mitä olisi tehnyt aiheuttaakseen se. Pelkoa siitä, rakastaako toinen enää samalla tavalla kuin ennen. Vihaa ja katkeruutta siitä, kuinka paljon arjessa hoitaa ja toinen kehtaa silti kiukutella. Häpeää siitä, kuinka toinen katsoo tai jättää katsomatta. Pettymystä, turhautumista ja ulkopuolisuutta.
Olettamisen haaste nousee esiin myös silloin, kun arki kuluu molempien osapuolten tehdessä olettamuksia siitä, mitä toinen tarvitsee voidakseen hyvin. Vaikka oletusten takana on hyvä tahto, saattaa käydä niin, että niiden myötä etäännytäänkin toisesta. Jos toinen esimerkiksi vaikuttaa tekevän kotitöitä hyvillä mielin ja hymyssä suin, saattaa syntyä olettamus, että tämä nauttii siivoamisesta ja kodin ylläpidosta. Tällöin saattaa alkaa itse tietoisesti vähentää omaa osuuttaan kotitöistä, sillä tahtoo antaa toiselle tilaisuuden toteuttaa itseään ja nauttia rauhassa kodin puunaamisesta. Toinen saattaa kuitenkin kokea tilanteen niin, että kaikki kotityöt kaatuvat hänen harteilleen, eikä hänen panostaan arvosteta. Hän saattaa olettaa, että toinen laiskottelee, eikä välitä siitä, miltä yhteisessä kodissa näyttää. Ehkä hän myös olettaa, että toinen pitää häntä ilmaisena kodinhoitajana.
Kun kotitöitä tekevä osapuoli sitten alkaa kuormittua ja on jatkuvasti ärtynyt, alkaa toinen miettiä, mistä nyt tuulee. Hän ei ehkä osaa yhdistää asiaa kotitöihin, sillä edelleen olettaa, että toinen tekee niitä mielellään. Sen sijaan hän voi tehdä vuorostaan uuden olettamuksen vaikkapa siitä, ettei toinen nauti enää hänen seurastaan. Avoin keskustelu tarpeista auttaa välttämään tällaisen oravanpyörän ja lisää läheisyyttä. Arki on kevyempää, kun voi keskittyä huolehtimaan juuri niistä oikeista ja keskeisistä tarpeista arvailun, olettamisen ja mielipahan sijaan.
Kuinka vaihtaa oletuksista aiheutuvat riidat ennakoivaan keskusteluun?
Vaikka tunnistaisit olettamisen oravanpyörän omassa arjessasi, siihen ei ole onneksi pakko jäädä pyörimään. Tässä muutama vinkki, joiden avulla voit lähteä muuttamaan kommunikointia oletusten aiheuttamista riidoista ennakoivaan keskusteluun.
1. Tarkkaile arkeanne muutaman päivän tai viikon ajan. Kirjoita ylös asioita, joissa huomaat teidän tekevän usein oletuksia siitä, kuinka asioiden pitäisi mennä tai kenen ne pitäisi hoitaa.
2. Istukaa kumppanisi kanssa yhdessä alas ja pohtikaa, mikä olisi teille paras tapa lähteä muuttamaan tietoisesti kommunikaatiotanne niin, ettei oletuksia pääsisi syntymään niin paljon näissä asioissa. Voisitteko pyrkiä ottamaan aikalisän ja keskustelemaan asiasta, kun oletus on tapahtunut ja paha mieli päällä? Vai sopisiko teille paremmin se, että varaatte yhteistä aikaa, jolloin voitte keskustella asioista tarkemmin jo ennen kuin tilanne iskee päälle? Olisiko molempien hyvä oppia sanoittamaan omia tarpeita toiselle paremmin? Kuinka se olisi kummallekin luonteva tehdä: puhuen vai kenties kirjoittaen?
3. Muista, että kysymisen muodostuminen uudeksi tavaksi vie aikaa. Ole siis armollinen itsellesi ja kumppanillesi, vaikka ajautuisitte uudelleen olettamaan. Mitä enemmän ryhdytte tiedostamaan olettamista arjessanne, pyytämään sitä mahdollisesti anteeksi sekä pohtimaan sopivaa ratkaisua sen jälkeen yhdessä, sitä helpommaksi kysyminen jo ennakkoon ajan myötä muodostuu.
4. Pysähdy välillä kiittämään teitä siitä, kuinka olette keskustelutaidoissanne kehittyneet. Hyvän huomaaminen ympärillä nimittäin ruokkii hyvää ja tuo näin lisää positiivista kommunikaatiota elämäänne.
Kysymällä voi säästyä arjessa monelta turhalta draamalta, ihmisten käytöksen ylianalysoinnilta sekä vastuun ottamiselta toisten tunteista. Muista kuitenkin, että kysyminen on aina vastavuoroista toimintaa: et siis voi pakottaa toista vastaamaan tai vaikuttaa siihen, vastaako hän kysymykseesi totuudenmukaisesti. Et voi pakottaa toista vuorovaikutukseen tai päästämään olettamisen tavasta irti. Kysymällä rohkeasti avaat kuitenkin mahdollisuuden avoimelle keskustelulle ja tiiviimmän yhteyden muodostumiselle.
0 kommenttia