Uusperheistä puhuttaessa painotetaan usein sitä, että perheenjäseniä tulee kohdella reilusti ja tasapuolisesti. Tämä on totta, mutta kuinka se oikein onnistuu käytännössä, kun kotona oleva kokoonpano vaihtelee ja tuntuu, että vaikka mitä tekisi, saa joku aina vähemmän kuin toiset? Mitä reiluus lopulta uusperheessä tarkoittaa?
Vaikka ajatus siitä, että kaikki asiat menisivät tarkasti tasan ja jokainen saisi saman verran, on hieno, sen toteutuminen uusperheessä on usein käytännön tasolla vaikeaa. Kaikki joutuvat uusperheessä vuorollaan joustamaan, eikä tasajako ole aina mahdollista tai perusteltuakaan. Reiluutta pohtiessa onkin parempi kääntää katse kokonaisuuteen: kuinka voimme varmistaa, että jokainen perheenjäsen kokee olevansa osa porukkaa sekä saa vuorollaan nauttia jakamattomasta huomiosta ja erityisemmistä yhteisistä hetkistä? Miten toimimme, jos huomaamme epäreiluuden kokemuksen nostavan päätään?
Lasten iällä ja tapaamisten määrällä on merkitystä
Lasten kohdalla esimerkiksi ikä ja aika, jonka he viettävät bonusäidin kodissa, voivat vaikuttaa siihen, ettei tiukka tasajako onnistu joka asiassa. Ei voida olettaa, että kaikki menisi aina tismalleen tasan esimerkiksi uusparin yhteisten, koko ajan kotona asuvien lasten, vuoroviikkolasten tai vaikkapa joka toinen viikonloppu vierailevien lasten kesken.
Hyvä esimerkki iän vaikutuksesta on se, että vaikka perheen teinit saisivat pelata K16-videopelejä ja juoda energiajuomaa, ovat nämä asiat perheen päiväkoti-ikäisiltä kiellettyjä. Tai että kouluikäisillä voi olla myöhempi nukkumaanmenoaika taaperoon verrattuna. Reiluutta on se, että vapauksia ja oikeuksia annetaan tasapuolisesti ja johdonmukaisesti jokaiselle lapselle iän karttuessa. On kuitenkin tärkeää, että samaa ikäluokkaa oleville lapsille tarjotaan mahdollisuuksien mukaan samanlaisia asioita ja ylläpidetään samoja sääntöjä, sillä tällöin epäreiluutta ei voida perustella iällä.
Myös sillä, kuinka paljon aikaa kukin perheen lapsista viettää uusperheessä, on merkitystä. Reiluuden kannalta on täysin eri tilanne, jos bonuslapset vuoroasuvat tai vierailevat bonusäidin kodissa joka toinen viikonloppu ja lomilla. Vuoroviikkoasuvien lasten kohdalla voidaan soveltaa enemmän arjen tasapuolisuutta ja sopia erikoisjuttuja niin, että kaikki pääsevät mukaan. Harvemmin paikalla olevien lasten kohdalla taas on perusteltua, miksi he tarvitsevat mahdollisesti enemmän biologisen vanhempansa huomiota silloin, kun ovat paikalla, koska näkevät tätä harvemmin. Tämä ei tarkoita, että yhteisen ajan tulisi aina olla sirkushuveja, joista muut jäävät paitsi, vaan ehkäpä enemmän vanhemman syliä, haleja ja huomiota.
Perustelua saattaa vaatia myös esimerkiksi se, miksi uusparin yhteiset lapset saavat enemmän lahjoja jouluna tai miksi heille järjestetään isommat syntymäpäiväjuhlat kuin kotia vaihtaville lapsille. Miksi yhteiset tai yhdessä kodissa koko ajan asuvat lapset saattavat joskus päästä reissuun sillä aikaa, kun osa lapsista on toisessa kodissa? Vaikka näissäkin asioissa olisi hyvä pyrkiä tasapuolisuuteen, vaikuttaa niihin moni asia ja ihminen, eikä kaikkea ole aina mahdollista järjestää tasan. Avoin keskustelu ja päätösten perustelu on tärkeää, sillä lasten saattaa olla välillä vaikea hahmottaa, että kahden kodin lapset saavat usein samanlaisia asioita molemmissa kodeissa, kun taas uusparin yhteisillä lapsilla on vain yhden kodin mahdollisuudet.
Elämää ei tarvitse laittaa tauolle, vaikka kaikki eivät olisi mukana
Huomion on tärkeää jakautua uusperheessä tasapuolisesti, vaikka aina ei tehtäisi kunkin lapsen kanssa täysin samoja asioita. Teinejä voi kiinnostaa lähteä vanhemman kanssa kaksin elokuviin, kaupunkilomalle tai trampoliinipuistoon – ilman, että pikkusisarukset vievät huomion tai täytyy aina mennä pienimpien lasten ehdoilla. Samalla tavalla perheen pienimmät voivat nauttia kahdenkeskisestä ajasta vanhemman kanssa vaikkapa leikkipuistossa tai lastentapahtumassa ilman, että teini huokailee vieressä, että voitaisiinko jo mennä. Aikuisten on tärkeää varmistaa, että jokainen perheen lapsista saa riittävästi huomiota omaan ikäänsä ja kiinnostuksen kohteisiinsa sopivissa asioissa. Tämä antaa joustavuutta myös siihen, ettei kaikkien perheenjäsenten tarvitse olla aina paikalla, kun tehdään jotain kivaa.
Koko uusperheen yhteiset reissut ja elämykset ovat tärkeitä perheytymisen kannalta, mutta aina ei ole mahdollista odottaa, että kaikki lapset ovat paikalla, kun tehdään jotain hauskaa ja erityistä. Elämää ei tarvitse laittaa tauolle, mutta lapsille on tärkeää perustella päätökset sekä puuttua tilanteeseen, mikäli kateus ja epäreiluus alkavat nostaa päätään. Reiluuden kokemus on tärkeää lapsille, ja he usein ymmärtävät epäreilultakin tuntuvan tilanteen paremmin, kun asiasta keskustelee avoimesti. Jos epäreiluuden kokemus pitää pintansa, voidaan yhdessä pohtia, kuinka tilannetta voisi muuttaa. On kuitenkin hyväksyttävä myös se, että joskus kaikkia ei voida miellyttää ja joku joutuu pettymään. Tällöinkin aikuisten on tärkeää pitää keskusteluyhteys lapsen kanssa auki, ettei tämä jää pettymyksen tunteen kanssa yksin, sekä varmistaa, ettei pettymys osu aina tietyn perheenjäsenen kohdalle.
Kun pohditaan yhteisiä lomareissuja, juhlapyhien viettoa tai muita erityisempiä suunnitelmia, keskustelu pyörii usein bonuslasten kokemuksen ympärillä. Mikäli uusperheessä on yhteisiä lapsia tai muita lapsia, jotka asuvat perheessä koko ajan, on tärkeää muistaa miettiä asiaa myös heidän näkökulmastaan. Heilläkin on oma ainutlaatuinen lapsuutensa, eikä ole tarkoituksenmukaista, että he jäävät toistuvasti paitsi mukavista kokemuksista siksi, etteivät kaikki perheen lapset ole paikalla. Bonuslasten elämä nimittäin harvoin pysähtyy heidän siirtyessään toiseen kotiin.
Epäreiluuden tunne voi nousta myös aikuisten mieleen
Vaikka on tärkeää varmistaa reiluus uusperheen lasten kesken, voi epäreiluuden kokemus nostaa päätään myös uusperheen aikuisten mielissä. Bonusäiti voi kokea epäreiluna esimerkiksi sen, kuinka kumppanin ajankäyttö ja huomio jakautuu bonuslasten ollessa paikalla. Myös vaikkapa kotitöiden tai talousasioiden jakaminen voi tuntua epäreilulta. Aina ei tunnu reilulta, että toisen kodin elämä vaikuttaa niin vahvasti oman kodin arkeen.
Aikuisten epäreiluuden tunteita ei kannata vähätellä, sillä käsittelemättöminä ne alkavat helposti muuttaa muotoaan katkeruudeksi ja kiukuksi. Onkin tärkeää, että uusperheessä keskustellaan avoimesti siitä, jos jokin tuntuu epäreilulta ja mietitään yhdessä, kuinka reiluuden kokemusta voitaisiin vahvistaa. Joskus jo se, että tulee kuulluksi epäreiluuden kokemuksen kanssa, voi auttaa helpottamaan tilannetta ja katsomaan sitä ratkaisukeskeisemmin.
0 kommenttia