Jos voisin antaa sinulle vain yhden neuvon, joka tukee hyvinvointiasi bonusäitinä, se olisi tämä: tutustu uusperheen vaiheisiin. Uusperhe toimii nimittäin monessa mielessä samalla tavalla kuin työpaikan tiimi tai harrastusporukan joukkue: yhteen tuodaan joukko ihmisiä, joista osalla on historiaa keskenään, osan tullessa porukkaan täysin uutena. Tämän joukon on kehitettävä yhteiset pelisäännöt sekä löydettävä keinot tulla toimeen erilaisuudestaan huolimatta.
Uusperheessä tunteet käyvät toki hieman työpaikkaa kuumempina, sillä perheyhteydessä oman mausteensa mukaan tuovat mm. henkilökohtaisiin kipukohtiin iskevät isot tunteet, mahdolliset käsittelemättömien erojen aiheuttamat kaunat sekä yhteiskunnan meihin iskostamat uskomukset. Olo kevenee kummasti, kun ymmärtää uusperheytymisen prosessin, jossa haastavien vaiheiden jälkeen on luvassa helpotus. Mutta mistä näissä seitsemässä vaiheessa on tarkemmin ottaen kyse?
Honeymoon ja haavekuvat: uusperhe-elämää vaaleanpunaiset lasit päässä
Ihastuneita katseita ruokapöydän yli, salaisia hipaisuja lasten leikkiessä kauempana sekä vatsassa hykertävä onnen tunne: tätä ihmistä minä olen koko elämäni odottanut. Honeymoon-vaiheessa saatat ihmetellä, mitä kaikki oikein varoittelivat, sillä eihän uusperhe-elämä ole lainkaan niin vaikeaa kuin kuvittelit. Toisen lapset otetaan tässä vaiheessa avosylin vastaan ja yhteiselo sujuu täydellisesti: kaikki viihtyvät, puuhataan yhdessä kivoja asioita ja tutustutaan toisiin. Haaveillaan, unelmoidaan ja luodaan yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia.
Alkuvaiheen onnen huumassa moni voi kantaa muuttolaatikot yhteiseen osoitteeseen ja pyrkiä ahkerasti luomaan perinteisen ensiperheen mukaista arkea. On kuitenkin syytä pitää hieman jäitä hatussa, sillä huumaava onni ei kestä ikuisesti. On muistettava, että jokainen uusperhe käy läpi haastavia vaiheita ennen kuin oma ainutlaatuinen tapa yhteiseloon löytyy.
Haavekuvavaiheeseen siirtyminen tuokin mukanaan ensimmäiset säröt onnelliseen uusperhekuplaan. Bonusäiti hakee tällöin hyväksyntää bonuslapsilta, mutta huomaa tulevansa yhä useammin torjutuksi: yhtäkkiä päivällispöydässä onkin vääränmuotoista pastaa, eikä bonusäidin letittämä kampaus ole enää riittävän hyvä. Iltahalit kelpaavat vain biologiselle vanhemmalle, ja kumppani ottaa yhä useammin lasten puolen, kun arjessa pohditaan yhteisen kodin tapoja. Bonusäidin mieleen voi hiipiä ajatus siitä, ettei hän ole riittävän hyvä bonuslasten tai kumppanin mielestä. Samalla ensimmäiset haastavat tunteet, kuten ulkopuolisuus, suru ja pelko nousevat pintaan.
Rähinävaiheessa tarvitaan tunne- ja kommunikaatiotaitoja
Nyt on aika repiä ruusunpunaiset lasit silmiltä, sillä rähinävaiheessa pintaan nousevat haastavat tunteet kumoavat alun unelmat ja bonusäiti alkaa voida huonosti. Nyt tarvitaan uusparilta kommunikaatio- ja tunnetaitoja, jos halutaan välttää kumppanista vieraantuminen. Pettymys uusperhe-elämään voi nimittäin synnyttää bonusäidin mieleen ajatuksia eroamisesta, ja rähinävaihe onkin ratkaiseva vaihe uusparin suhteen jatkumisen kannalta. Vaiheen tiedostaminen ja siinä tarvittavien taitojen vahvistaminen auttavat selviämään yli haastavista ajoista.
Täysrähinän alkusoitto tuo vahvasti näkyviin bonusäidin ulkopuolisuuden tunteen. Omaa ääntä voi olla vaikea saada kuuluviin, kun muiden tarpeet tuntuvat aina polkevan omien yli. Bonusäitiä voi turhauttaa, väsyttää ja kiukuttaa se, että arjen ja oman kumppanin joutuu jakamaan bonuslasten kanssa. Bonusäiti voi kokea haastavia tunteita myös kumppaniaan kohtaan, etenkin silloin, jos tämä edesauttaa ulkopuolisuuden tunnetta sulkemalla bonusäidin perhettä koskevien keskustelujen ulkopuolelle, ottamalla jatkuvasti lasten puolen kasvatuksellisissa asioissa tai vähättelemällä bonusäidin sanoittamia tunnekokemuksia. Vaiheelle tyypillistä on poteroituminen biologisten linjojen mukaan, jolloin bonusäiti kokee jäävänsä perheessä yksin.
Täysrähinä on uusperheen seitsemästä vaiheesta monelle kaikkein haastavin. Silloin saattaa nimittäin tuntua, ettei arjessa muuta tehdäkään kuin ratkotaan erimielisyyksiä. Bonusäiti voi kokea, ettei hänellä ole sanavaltaa mihinkään ja että hänen tarpeensa ja toiveensa sivuutetaan jatkuvasti, vaikka hän hoitaa paljon bonuslasten asioita, pitää huolta yhteisestä kodista sekä huolehtii monista arjen metätöistä. Kumppanin voi olla vaikea ymmärtää bonusäidin kokemusta, minkä vuoksi tarvitaan riittävästi rauhallista aikaa aikuisten välisille keskusteluille ja parisuhteen ylläpidolle. Rakentava riitely, haastavienkin tunteiden avoin sanoittaminen sekä rajojen asettaminen ovat tärkeitä taitoja tästä vaiheesta selviämiseen.
Bonusvanhemman paha olo käynnistää usein toimintavaiheen
Sanotaan, ettei mikään muutu, ellei mikään muutu. Uusperheessä bonusvanhempi on usein se, joka käynnistää muutoksen, sillä jossain vaiheessa omasta huonosta olosta tulee niin sietämätöntä, että jonkin on muututtava. Tällöin alkaa toiminnan vaihe, jossa luodaan uusperheen pohja: yhteiset pelisäännöt, rutiinit, tavat ja perinteet.
Tässä vaiheessa viimeistään rakennetaan uusperheen yhteiset pelisäännöt, joita kaikki sitoutuvat noudattamaan. Vaikka lapset vastustaisivat uusia sääntöjä, voi bonusäiti paremmin, kun hän on kumppaninsa kanssa aidosti samalla puolella. Arki alkaa rauhoittua, ja bonusäiti uskaltaa kohdata lasten kanssa haastavammatkin asiat suoraan. Arjen erimielisyyksien selvittämiseen ei välttämättä tarvita aina enää biologista vanhempaa. Tässä vaiheessa neuvotellaan myös, mitkä asiat kukin perheenjäsen haluaa ottaa menneisyydestään mukaan uusperheen yhteisiin tapoihin ja perinteisiin. Näin uusperheen yhteinen identiteetti alkaa vahvistua.
Helpotus koittaa, kun uusperheen identiteetti on vakiintunut
Nyt voi jo huokaista hieman, sillä kuudennessa vaiheessa uusperhe on löytänyt oman näköisen tapansa elää perheenä. Bonusäiti kokee löytäneensä vihdoin paikkansa ja roolinsa uusperheessä. Hän tulee kuulluksi parisuhteessaan sekä on hyvä tiimi kumppaninsa kanssa arjessa. Seitsemännessä vaiheessa uusperheen identiteetti on vakiintunut ja läheisyys perheenjäsenten välillä kasvaa. Tässä vaiheessa voidaan jo vähän nauraakin kaikelle sille, mitä yhteisen uusperhematkan aikana on koettu.
On hyvä muistaa, että aina uusperheytyminen ei tarkoita sitä, että asutaan samassa osoitteessa. Toisille uusperheille sopii paremmin se, että parisuhteen molemmat osapuolet pitävät omat kotinsa ja arkea jaetaan muulla tavoin. Jotkut uusparit päättävät puolestaan haluavansa arjen yhteisen perhe-elämän sijaan vain parisuhteen ja nauttivat yhteisestä ajasta silloin, kun lapset ovat toisissa kodeissaan. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, kunhan valittu tapa toimii.
Näiden kaikkien vaiheiden läpikäyntiin ja uusperheen identiteetin vakiintumiseen kuluu tyypillisesti useita vuosia. Perhe voi taantua isoissa muutostilanteissa takaisin jo kerran läpikäytyihin vaiheisiin. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi yhteisen lapsen syntyminen, tapaamisiin olennaisesti vaikuttava muutto sekä uusparin ero.
Seuraavan kerran, kun teidän arjessa kiistellään, mökötetään ja kiristellään hampaita, on hyvä pysähtyä ja pohtia: elämmekö nyt perheenä jotakin uusperheytymisen haastavammista vaiheista?
0 kommenttia