Bonusäitiyden eri tyyppejä on tutkittu useammalla eri tavalla, eikä kiveen hakattuja yleisiä määritelmiä asiasta ole. Tässä tekstissä esittelemme kolme bonusäitityyppiä: satelliittiäidin rajoittama bonusäiti, bonusäitikeskeinen uusperhe sekä tiimivanhemmuus. Lisäksi sivuamme isäkeskeistä uusperhettä sekä lapsettomuuden vaikutusta bonusäidin rooliin. Bonusäitityyppien tunnistaminen voi auttaa bonusäitiä ymmärtämään omaa paikkaa uusperheessä, mikä auttaa rakentamaan bonusäiti-identiteettiä ja turvallisuuden tunnetta arjessa.
Satelliittiäidin rajoittama bonusäiti
Joskus bonusäidin kumppanin ex-puoliso voi tuntua hallitsevan uusperhettä olemalla joko konkreettisesti tai henkisesti läsnä lasten kautta. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun ex-puolison suuntaan ei uskalleta tai osata asettaa riittävästi rajoja. Tällöin exän on helppo sanella, kuinka uusperheessä toimitaan niin käytännön asioissa kuin tunnepuolellakin. Tällaisissa tilanteissa biologinen äiti ei hyväksy bonusäitiä lastensa kasvattajaksi ja puhutaan satelliittiäidin rajoittamasta bonusäitiydestä.
Monesti satelliittiäidin toiminnan taustalla on tilanne, jossa hän on vastannut ennen eroa pääasiassa lasten asioista, huolenpidosta ja kasvatuksesta. Hallinnan menettämisen tunne voi aiheuttaa vahvaa kontrollintarvetta, joka heijastuu käytännössä niin, että biologinen äiti pyrkii hallitsemaan ex-kumppaninsa kotia, perhettä ja jopa parisuhdetta sulkemalla bonusäidin esimerkiksi päätöksenteon tai kasvatuksellisten asioiden ulkopuolelle.
Biologisten vanhempien riitaisat välit edesauttavat sitä, että biologinen äiti pyrkii satelliittimaisesti vaikuttamaan ex-kumppaninsa ja tämän perheen tapaan toimia lasten kanssa. Toisaalta sama voi tapahtua silloinkin, jos biologisten vanhempien välit ovat poikkeuksellisen tiiviit. Bonusäidin voi olla tällaisessa tilanteessa vaikea löytää paikkaansa, sillä satelliittiäiti pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan siihen, ettei bonusäidillä ole kasvatuksellista roolia ja saattaa pahimmillaan ryhtyä mustamaalaamaan bonusäitiä lapsille. Lapset ovat hyvin herkkiä biologisen äidin vaikutukselle, mikä voi hankaloittaa bonusäidin ja -lasten välistä dynamiikkaa.
Bonusäitikeskeinen uusperhe
Bonusäiti voi toisaalta toimia uusperheessä myös perinteisessä perheenäidin roolissa. Hän voi olla toiminnanjohtaja, joka pitää arjen kasassa ja kodin kunnossa sekä huolehtii rajoista, rutiineista ja arjen askareista. Bonusäidistä voi tulla myös perheen tunnejohtaja etenkin silloin, jos lapset ovat pieniä ja jakavat arkea bonusäidin kanssa. Tällaisen uusperheen bonusäidit kokevat usein olevansa kumppaniaan tiukempia kasvatusasioissa ja asettavat bonuslapsilleen selkeitä rajoja arjessa.
Vahva sitoutuminen bonusäidin rooliin vahvistaa bonusäidin asemaa uusperheessä ja tuo hänelle usein sosiaalisen vanhemman tunnesiteen bonuslasten suuntaan. Bonusäiti ei kuitenkaan saa asemaansa valmiiksi pedattuna, vaan hänen on tehtävä määrätietoisesti ja sitkeästi töitä lunastaakseen paikkansa sosiaalisena vanhempana. Myös bonuslapsen hyväksyntä vaikuttaa siihen, millaisen roolin bonusäiti uusperheen arjessa saa.
Tässä bonusäitityypissä on riskinä uupuminen, sillä bonusäiti pyrkii olemaan täydellinen kumppani ja äitihahmo, vaikka hänellä ei ole virallisia oikeuksia bonuslapsiin tai näiden asioiden hoitamiseen. Epärealistiset tavoitteet yhdistettynä vaikutusvallan puutteeseen voivat uuvuttaa sekä tuottaa pettymyksen ja turhautumisen tunteita.
Toisessa ääripäässä bonusäitikeskeisestä uusperheestä on isäkeskeinen uusperhe, jossa bonusäidillä on usein etäisempi tai kaverillisempi rooli bonuslasten suhteen. Isäkeskeisessä uusperheessä lasten biologinen vanhempi on ensisijainen kasvattaja, joka on usein tottunut hoitamaan lasten asiat yksin. Tällaisissa uusperheissä bonusäidin rooli voi olla kumppaninsa puoliso tai perheen toinen turvallinen aikuinen, joka kuitenkin jättää kasvatuksellisen vastuun ja bonuslasten asioiden hoitamisen sovitusti pääasiassa biologiselle vanhemmalle. Etäisempi kasvatusrooli ja ystävyyskin ovat toimivia tapoja luoda suhde bonuslapseen.
Tiimivanhemmuus
Tiimivanhemmuudessa uusperheen aikuiset ovat tasavertaisia kasvattajia kaikille perheen lapsille. Bonusäidin paikka on selkeästi biologisen vanhemman kumppanina ja perheen toisena aikuisena, eikä lasten tarvitse kilpailla bonusäidin kanssa biologisen vanhempansa suosiosta. Näissä uusperheissä kasvatuksellisen vastuun lisäksi muutkin lapsiin ja kotiin liittyvät vastuut on usein jaettu perinteisiä sukupuolistereotypioita tasavertaisemmin.
Tässä bonusäitityypissä korostuu neuvottelun taito ja kyky hoitaa läheisiä ihmissuhteita, sillä tiimivanhemmuudessa tarvitaan vahvaa parisuhdetta. Uusparin välinen vankka suhde saavutetaan ratkaisemalla ristiriitoja rakentavasti sekä keskustelemalla avoimesti tunteista, tarpeista ja yhteisistä säännöistä. Bonusäidin asema uusperheessä on vahvempi, kun hänellä on kumppaninsa tuki omassa roolissa toimimiseen. Tiimivanhemmuudessa tämä toteutuu hyvin.
Tämän bonusäitityypin bonusäidit korostavat yhdessä tekemisen ja yhteisten perinteiden merkitystä uusperheen muotoutumisessa. Parhaimmillaan uusperheen lasten kasvatustiimi koostuu uusparin lisäksi muista läheisistä aikuisista ja lasten toisen kodin aikuisista. On kaikkien etu, että yhteistyö ja toisten tukeminen lasten asioissa toimivat joka suuntaan.
Lapsettomuus tuo lisäkerroksen uusvanhemman rooliin
Bonusäidin lapsettomuus tuo oman erityisen kerroksensa uusvanhemman rooliin. Elämä bonuslasten kanssa voi nostaa pintaan surun ja menetyksen tunteita bonusäidin tahattomasta lapsettomuudesta, mutta toisaalta täyttää myös bonusäidin vanhemmuuden kaipuuta. Vapaaehtoisesti lapseton bonusäiti ei puolestaan välttämättä halua itselleen lainkaan vanhemman roolia, eikä tahdo tulla määritellyksi bonusäitiyden kautta.
Kuten huomaat, bonusäiti voi toteuttaa rooliaan hyvin monella tavalla – tässäkin vain muutama esimerkki siitä, millainen rooli bonusäidillä voi uusperheessä olla. On hyvä muistaa, että bonusäidin rooli voi muuttua vuosien aikana. Sitä voi myös tietoisesti itse muuttaa, mikäli kokee nykyisen roolin hyvinvointia kuormittavaksi. Yksi bonusäidin hyvinvoinnin avaimista on nimittäin se, että löytää itselleen luontaisen ja sopivan tavan omaan rooliin uusperheessä. Tällöin voi olla vahvana omassa voimassaan silloinkin, kun ulkopuolelta asetetaan odotuksia tai pyritään määrittelemään, millainen bonusäidin tulisi olla.
Lähteenä artikkelissa käytetty:
Murtorinne-Lahtinen, M. (2011). Äitipuolen identiteetin rakentaminen uusperheessä. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Suomen Uusperheiden Liitto ry / Uusperheneuvojakoulutus 2022:n materiaalit
0 kommenttia