Sanotaan, että ihminen on laumaeläin, sillä yhteisön hyväksyntä ja ryhmään kuuluminen tuovat meille hyvää oloa ja vahvistavat identiteettiämme. Ihmisellä on luonnollinen tarve liittyä muihin ihmisiin sekä saada läheisyyttä ja hyväksyntää osakseen. Suurin osa meistä kaipaa sitä, että saa olla jollekin toiselle se tärkein ykkösihminen. Siksi on luonnollista, että ihmissuhteisiin kuuluu myös haastavia tunteita, kuten mustasukkaisuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Nämä voivat kertoa meille esimerkiksi tarpeesta kuulua joukkoon tai pelosta tulla hylätyksi meille läheisissä ihmissuhteissa. Hyvin tyypillinen haaste uusperheissä on bonusäidin ulkopuolisuuden kokemus, joka kumpuaa bonusäidin henkilökohtaisten kipukohtien lisäksi ulkopuolelta tulevista ristiriitaisista odotuksista.
Tunteet ja tarpeet on tärkeää tuoda näkyväksi
Bonusäitien rooli on hyvin ristiriitainen, ja moni bonusäiti pyrkii uupumukseen saakka täydellisyyteen omassa roolissaan: kodin täytyy olla tiptop, lasten kanssa ei saa tehdä virheitä, pöydässä pitää olla viisi kertaa päivässä luomuruokaa, eikä hymy ja reipas ”kyllä minä hoidan” -asenne saa koskaan hyytyä. Totuus kuitenkin on, että bonusäitikin on vain ihminen omine säröineen, tarpeineen ja erehdyksineen. Silti bonusäidit jättävät usein tunteensa ja tarpeensa ilmaisematta, koska pelkäävät, etteivät kelpaa uusperheessä omana keskeneräisenä itsenään.
Vaikka täydellisen bonusäidin rooli tuntuu raskaalta, ei haastavaksi koettuja tunteita uskalleta näyttää, sillä eihän hyvä bonusäiti koskaan suutu, turhaudu tai vihastu. Pelko pahan äitipuolen leimasta saa bonusäidit puremaan hammasta ja hymyilemään, vaikka vatsanpohjassa kuplii inhottava tunnemöykky, jonka vuoksi tekisi mieli kirkua. Tunteiden ja tarpeiden tukahduttaminen vahvistaa ulkopuolisuuden tunnetta, sillä se estää aidon ja välittömän vuorovaikutuksen ihmisten välillä. Se saattaa myös johtaa siihen, että pitkään sisälle padotut tunteet purkautuvat kerralla ulos suhteettoman isona tunnereaktiona johonkin pieneen asiaan. Saatat esimerkiksi ärähtää bonuslapselle ja purskahtaa itkuun, kun tämä ei ole muistanut tyhjentää lautaselta ruoantähteitä roskakoriin. Vahvan tunnereaktion myötä pahan bonusäidin leima vahvistuu ja kierre on valmis.
Ulkopuolisuuden tunne, muiden miellyttäminen ja hyväksynnän perässä juokseminen uuvuttavat bonusäidin sekä saavat oman roolin tuntumaan pakolliselta pahalta. Jos omaa panosta uusperheeseen ei huomata tai arvosteta, alkaa bonusäitiys muuttua taakaksi, jonka alla bonusäiti unohtaa itsensä. Pidemmän päälle ulkopuolisuuden aiheuttaneet haastavat tunteet muuttavat muotoaan katkeruudeksi.
Vaikka haastavat tunteet voivat tuntua häpeällisiltä, etenkin silloin, jos ne kohdistuvat bonuslapsiin, on avoin keskustelu kumppanin ja perheen kanssa äärimmäisen tärkeää bonusäidin hyvinvoinnin ja ulkopuolisuuden tunteen karkotuksen kannalta. Keskusteluissakaan bonusäidin ei tarvitse olla täydellinen tai kaikkitietävä, vaan asioita voidaan ihmetellä ja pohtia yhdessä. Sanoittamisen ja kommunikaation taidotkin harjaantuvat parhaiten yhdessä treenaamalla.
Rajoista ja omista jutuista kannattaa pitää kiinni
Opetamme omalla käytöksellämme, kuinka muut ihmiset saavat meitä kohdella. Jos bonusäiti on muiden perheenjäsenten syntipukki ja maalitaulu, johon jokaisen on helppo ampua omat haastavat tunteet ja syytökset, täytyy asiaan tulla pikimmiten muutos. Rajojen puute on hyvin tyypillistä bonusäideille, sillä he yrittävät usein venyä ja joustaa joka suuntaan, jotta kaikilla muilla olisi hyvä olla sekä todistaakseen, että ovat arvokkaita ja riittäviä omassa ristiriitaisessa roolissaan.
Vaikka voi kuulostaa nurinkuriselta, että on asetettava rajoja muiden ihmisten suuntaan, jotta voi kuulua joukkoon, on tärkeää määrittää omat rajat ja pitää niistä kiinni: ”minäkin olen perheenjäsen, jolla on tunteet ja tarpeet, eikä minua saa kohdella huonosti”. Kumppanin on tärkeää puolustaa bonusäidin kanssa tämän rajoja, sillä se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta suhteessa: ”me olemme tiimi ja minä olen sinun puolellasi, enkä sinua vastaan”. Selkeät rajat ja roolit luovat turvaa ja tilaa bonusäidin kasvulle ja uusperheen perheytymiselle.
On tärkeää, että bonusäiti pitää kiinni rajojen lisäksi omista mielenkiinnonkohteistaan erityisesti silloin, kun uusperheessä koetaan vahvoja ulkopuolisuuden tunteita. Mieluisa työ, harrastukset, ystävät, tutut rutiinit ja omat projektit ovat tärkeitä voimavaroja bonusäidin arjessa. Yhteenkuuluvuuden kokemukset kodin ulkopuolella voivat tuoda arkeen tarvittavaa virtaa, jotta bonusäiti jaksaa yli uusperheen haastavan vaiheen. Perheen ulkopuolisiin asioihin ei kuitenkaan ole hyvä paeta, vaan ulkopuolisuuden tunteen rehellinen kohtaaminen yhdessä kumppanin kanssa on varmin tapa löytää yhteinen reitti tilanteen yli.
Selkeät roolit helpottavat bonusäidin kuulumista joukkoon
Kasvu bonusäidiksi on prosessi, sillä uusperheen muodostuessa kaikkien sen jäsenten roolit muuttuvat. Etenkin uusperheen alkuvaiheessa epäselvät roolit voivat edistää bonusäidin ulkopuolisuuden tunnetta, sillä on vaikea kokea kuuluvansa joukkoon, jos ei aivan tiedä, mikä oma rooli uudessa yhteisössä on. Selkeät roolit auttavat myös lisäämään yhteenkuuluvuutta siitä näkökulmasta, kenellä on oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa ja mihin asioihin. Yksi bonusäidin ulkopuolisuuden tunteen syntymiseen vaikuttava tekijä on nimittäin vaikutusvallan ja kontrollin puute omassa arjessa ja kodissa.
Monet bonusäidit kuormittuvat arjessa, sillä heille asetetaan paljon odotuksia ja velvollisuuksia, mutta ei oikeuksia tai vaikutusmahdollisuuksia – jopa silloin, kun päätettävät asiat vaikuttavat konkreettisesti heidän omaan elämäänsä. Vaikutusvallan puute voi näkyä esimerkiksi bonuslasten vierailuista ja kasvatuksesta päätettäessä sekä kodin asumisjärjestelyistä tai raha-asioista keskusteltaessa. Ulkopuolisuuden tunne voi olla todella vahva etenkin silloin, kun bonusäiti osallistuu aktiivisesti bonuslastensa arkeen, huolehtii heidän asioistaan ja monista kodin metatöistä, mutta ei koe, että hänen panostaan nähdään tai arvostetaan. Biologiset vanhemmat voivat esimerkiksi sopia bonuslasten aikatauluista kertomatta bonusäidille, jonka kuitenkin oletetaan toimivan lastenvahtina aina silloin, kun biologisella vanhemmalla on töitä tai muita menoja.
Kun uusperheessä on sovittu yhdessä selkeät roolit ja pelisäännöt, on bonusäidin huomattavasti helpompi toimia omassa roolissaan sekä käydä läpi erimielisyyksiä perheenjäsenten kanssa. Yhteiset pelisäännöt luovat tunteen meidän perheestä, mikä edistää myös bonusäidin yhteenkuuluvuuden tunnetta uusperheessä.
On hyvä muistaa, että ulkopuolisuutta voivat kokea bonusäidin lisäksi myös muut uusperheen jäsenet. Aina ulkopuolisuus ei myöskään liity ihmisten välisiin henkilökohtaisiin suhteisiin, vaan tilanteeseen, jossa uusperheenä eletään. Bonusäidin ulkopuolisuus nimittäin korostuu etenkin tietyissä uusperheen vaiheissa – kun ymmärrät ilmiön, jossa elät, voi ulkopuolisuuden tunteitakin olla helpompi käsitellä!
Harjoitus: 
Pysähdy itsesi äärelle seuraavan kerran, kun tunnistat kokevasi ulkopuolisuuden tunteita. Kun ulkopuolisuuden tai mustasukkaisuuden tunne nousee mieleesi, etsi rauhallinen oma paikka ja anna tunteen tulla.
Hyväksy tunne ja toivota se tervetulleeksi. Anna tunteen olla, liikkua kehossasi, ja odota rauhassa, mitä tunteita sen takaa nousee. Toivota nämäkin tunteet tervetulleiksi. Toista tätä, kunnes huomaat, että esiin tuleva tunne tuokin tullessaan parempaa oloa, kuten tyyneyttä, rauhaa, kiitollisuutta tai laajempaa ymmärrystä. Kirjoita ylös, millaisia tunteita ja ajatuksia ulkopuolisuuden tunteen taakse juuri sinulla kätkeytyy.
Kuulostele mielen lisäksi kehosi tuntemuksia: kiristääkö jossain kohtaa tai tunnetko kipua? Kuinka kehon olotila muuttuu, kun uusia tunteita nousee mieleesi? Huomaatko kehosi rentoutuvan, kun tunne saa luvan tulla ilman vastaan taistelua?
0 kommenttia